Verkkokalvon ja näköratojen muutokset

Muutoksia aiheutuu sekä säteilyn että kemikaalien vaikutuksesta.
Tapaturmia on sattunut erityisesti lasereita käytettäessä, kun työntekijä on sattunut katsomaan suoraan laseriin. Tällöin säteilyvaurio kohdistuu erityisesti tarkannäön alueeseen. Sen ulkopuolelle osuva säteily aiheuttaa palovamman, muttei vaikuta keskeiseen näköön.
Lasereiden kanssa työskentelevien työntekijöiden silmänpohjat olisi hyvä valokuvata työsuhteen alussa ja silloin kirjata kaikki depigmentaatiot, joita myöhemmin voitaisiin pitää lasersäteilyn aiheuttamina. Pienet depigmetaatiot, vaaleat pistemäiset pigmentin siirtymät ovat melko tavallisia, ilmeisesti oireettomien virusinfektioiden jättämiä mikroskooppisia muutoksia. Lasersäteilyn vaikutus saattaa olla kumuloituva, jos altistuminen on vähäistä. Tämä on todettavissa silmälääkäreillä, jotka ovat vuosia tehneet laserterapioita. Muutokset ovat kuitenkin niin vähäisiä, ettei niillä ole toiminnallista merkitystä.
Kemikaalien aiheuttamat vauriot ovat työhygienian kehittyessä tulleet erittäin harvinaisiksi. Liuottimia, joilla voi olla vaikutusta hermokudokseen, täytyy edelleen pitää silmällä. Jotta muutoksia voidaan todeta, työn aloittavien nuorten työntekijöiden kontrastiherkkyyskäyrä pitäisi mitata standarditesteillä ainakin kaksi kertaa, jotta lähtötaso on määritelty riittävän tarkasti.
Jos työ edellyttää hyvää näköä matalilla kontrastitasoilla, kuten esimerkiksi suurten veneiden valkoisten pintojen valmistuksessa työskenteleviltä, kontrastiherkkyyden lasku korkealta lähtötasolta saattaa olla huomattava ja arvot ovat edelleen normaalialueella. Arvojen normaalius ei siis ole tae siitä, ettei työhön ole liittynyt vaurioitumista vaan se, että alkuperäiset korkeat arvot säilyvät. Seurannassa voidaan hyödyntää myös välkeherkkyysmittauksia ja sakkadien, eli nopeiden silmän liikkeiden, rekisteröintiä.