Näkövammainen työelämässä

Vuosittain työelämään tulee vajaat sata lapsesta saakka näkövammaista nuorta ja työikäisistä vammautuu vuosittain lievästi muutama tuhat, vaikeasti muutama sata henkilöä.
Lievästi vammautuneet pysyvät yleensä työelämässä, kun työssä otetaan huomioon muuttunut näköergonomia ja huolehditaan siitä, että työntekijällä on tarvittavat apuvälineet ja näkötilanteen muuttuessa järjestetään uusi kuntoutumisjakso. Vaikeasti heikkonäköisistäkin osa pystyy jatkamaan entisessä ammatissaan, osa kouluttautuu sopivampaan työhön.
Suomessa on noin 5000 heikkonäköistä työntekijää, jotka käyttävät työssään pääasiallisena työvälineenään tietokonetta. Heidän lisäkseen on lukuisia heikkonäköisiä työntekijöitä, jotka joutuvat silloin tällöin käyttämään yhteiskäytössä olevia tietokoneita. ATK-painotteiset ammatit ovat neljänneksi yleisimmät heikkonäköisten ammatit.
Näkövammaisen työntekijän näköergonomia saattaa poiketa olennaisesti tavanomaisesta, mikä pitäisi ymmärtää työpaikalla. Tavallisimpia syitä työikäisten henkilöiden heikkonäköisyyteen ovat näköratojen atrofia, synnynnäiseen kaiheen liittyvä afakia, linssittömyys (joka keinomykiöiden käyttöön oton myötä on vähenemässä), periytyvät verkkokalvodegeneraatiot ja diabeteksen aiheuttama verkkokalvomuutos.
Näkövamman laatu vaihtelee erittäin paljon ja siksi kunkin heikkonäköisen henkilön toiminnallinen näkö tulee selvittää tarkasti. Heikkonäköisyyttä mitataan kuntotuksen yhteydessä usein WHO:n vanhan määrittelyn perusteella mittaamalla näöntarkkuus korkeakontrastisella taululla ja näkökentän laajuus Goldmann-näkökenttälaiteella. Nämä kuvaavat vain kahta näkötoimintaa. Lisäksi näöntarkkuustauluilla mitattava näkö saattaa koskea niin pientä saareketta näkökentässä, että sen avulla ei voi lukea vaan lukemisen aikana käytössä on perifeerisempi näkökentän osa, jossa näöntarkkuus on matalampi. Tämä näkyy hyvin esim. Näkövammaisten Keskusliitossa tehdyssä atk-työtä koskevassa kartoituksessa, jossa tutkittiin kymmenen heikkonäköisen työntekijän työtilanne.
Suurennustarve vaihtelee eri henkilöillä, vaikka näöntarkkuus olisikin mitattuna täysin sama. Jos verrataan kahta henkilöä, joilla on keskenään sama näöntarkkuus, voi toisella olla kuitenkin kolminkertainen suurennustarve toiseen henkilöön nähden. Kriittinen tekstikoko, eli se tekstikoko, jossa saavutetaan maksimaalinen lukunopeus tai henkilön tarvitsema kuvan suurennus olisivat parempia toiminnallista näköä kuvaavia suureita. Häikäistyminen ja silmien liikkeiden poikkeavuudet ovat tavallisia työskentelyssä ja apuvälineiden valinnassa huomioon otettavia ominaisuuksia.